Muutamia kuvanvälityksen peruskäsitteitä

Kehys (frame) tarkoittaa videonkäsittelyssä yksittäistä kuvaa. Kun kuvia vaihdetaan riittävän nopeasti, näkee ihminen tämän illuusiona liikkuvasta kuvasta, eli video koostuu useista erillisistä kehyksistä.

 

I-kehys (I Frame) tunnetaan myös Key Frame –nimellä, sanassa I on lyhenne Intra-sanasta, eli se on kehys (frame), joka ei voi käyttää mitään muuta kehystä lähteenä, vaan se sisältää koko kehyksen tallennettuna. Sillä on tämän takia yleensä hyvin suuri tilavaatimus. P- ja B-kehykset käyttävät I-kehyksen tietoja hyväkseen ja säästävät näin tilaa. Myös videon selaus hyödyntää I-kehyksiä, eli selata voi suoraan vain I-kehyksiä.

 

B-kehys (B Frame) B tulee Bi-predictive tai Bi-directional sanasta, eli se on kehys, joka voi käyttää lähteenä edellistä ja seuraavaa I-, P- tai B -kehystä ja se tallentaa vain muutokset niihin verrattuna. Tämän vuoksi sillä on yleensä hyvin pieni tilavaatimus. Tosin B-kehykset vaativat enemmän laskentatehoa ja muistia kuin I- tai P-kehykset, joka on lähinnä mobiililaitteiden ongelma.

 

P-kehys (P Frame), jossa P tulee Predictive tai Predicted sanasta, eli se on kehys, joka voi käyttää lähteenä edellistä I- tai P-kehystä ja se tallentaa vain muutoksen siihen verrattuna. Tämän vuoksi P-kehyksellä on yleensä pieni tilavaatimus.

 

Kuvanopeus (framerate) määrittää, kuinka monta kehystä näytetään yhdessä aikayksikössä. Yleisin aikayksikkö on sekunti, eli kuinka monta kuvaa näytetään sekunnissa. Tästä englanninkielinen termi FPS (frames per second). Ihminen ei erota videokuvasta enää yksittäisten kuvien vaihtamisesta tapahtuvaa nykimistä, kun kuvia päivitetään noin 24 kertaa sekunnissa tai nopeammin, tietokone- ja videopeleissä 24 kertaa sekunnissa ei yleensä ole tarpeeksi nopea ruudunpäivitystahti, vaan liike saattaa näyttää nykivältä.