IPTV-järjestelmät

Yleistä

 

IPTV (Internet Protocol Television) tarkoittaa järjestelmää, jossa IP-protokollan avulla kuljetetaan reaaliaikaista televisiokuvaa digitaalisesti. Välitysjärjestelmät sallivat myös muunkin kuin reaaliaikaisen kuvan (elokuvat, viivästetyt tallenteet jne.) välittämisen asiakkaille. IPTV-tekniikka on tullut käyttäjien ulottuville vuosien 2002-2005 olleiden kokeilujen jälkeen laajemmin vuodesta 2006 alkaen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen käyttö olisi erityisesti Suomessa lisääntynyt voimakkaasti, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Keski-Euroopassa, mutta kehitys IP-tekniikan suuntaan on kuitenkin selvä. IPTV-palveluita Suomessa tarjoavat monet Internet-palveluoperaattorit ja kaapeli-tv-operaattorit.

img1_8
Kuva 1. IPTV-asiakasympäristö. Asiakaslaitteiden määrä ja kokoonpano voi erota asiakkaasta riippuen huomattavastikin.

IPTV-palvelun vastaanottamiseen kuluttaja tarvitsee laajakaistayhteyden (ADSL, SHDSL tai VDSL) sekä xDSL-sovittimen. Eräissä tapaukissa kyseeseen voi tulla myös jokin PON (Passive Optical Network) –ratkaisu). Nykytekniikalla toteutettu IPTV-palvelu vaatii datanopeudeltaan vähintään 5-6 Mbps yhteyden yhdelle tv-kanavalle. Standardi vähimmäisvaatimukseksi on kuitenkin muodostunut 8 Mbps, jotta kuluttaja voi käyttää Internetiä samanaikaisesti television katselun ohella. Useamman tv-kanavan saaminen edellyttää kuitenkin ADSL2+- tai VDSL2-tasoisen yhteyden ja linjanopeudeksi 24 Mbps tai nopeamman. Suuret nopeudet puolestaan edellyttävät, että tilaaja ei saa olla kovin kaukana (1-1,5 km) operaattorin keskittimestä. PON-ratkaisuilla näitä rajoituksia ei ole. Sovitin liitetään Ethernet-yhteydellä IPTV-sovittimeen (Set-Top-Box), joka soveltuu ainoastaan IP-verkkoon tiivistetyn, digitaalisen televisiopalvelun vastaanottoon. Sovitin kytketään kaapelilla televisioon (SCART) ja sovittimessa on usein myös liitäntä, johon stereolaitteisto (Jack) voidaan kytkeä. Kuluttajan televisiolle ei tule erikoisvaatimuksia IPTV-palvelun johdosta. Kuluttaja voi liittää laajakaistayhteyteen tietokoneen sekä esimerkiksi IP-puhepalvelun asiakaslaitteet.

img3_8
Kuva 2. IPTV:n kapasiteettivaatimukset koodauksesta riippuen. (Lähde: LVM:n raportti 2006)

Televisiopalveluiden käyttöä kuluttaja voi ohjata kaukosäätimellä tai langattomalla näppäimistöllä,

jonka IPTV-palveluntarjoaja on mahdollisesti liittänyt mukaan asiakaslaitteistoon. IPTV:n maksulliset sisällöt salataan siten, että ainoastaan maksaneet asiakkaat voivat vastaanottaa niitä. Suomessa maksulliset digitaaliset televisiokanavat on salattu Conax-järjestelmällä, jota voidaan hyödyntää myös IPTV:ssä. Conax-salauspurkua varten asiakas hankkii palveluntarjoajan maksutelevisiokortin. IPTV-palveluissa sovelletaan myös ohjelmistopohjaisia DRM (Digital Rights Management) -salausratkaisuja, jolloin maksutelevisiokorttia ei tarvita.

 

 

IPTV-palvelun käyttöympäristö

img5_8
Kuva 3. IPTV-palvelun toimintaympäristö tilaajan ja operaattorin välillä.

IPTV on keskeinen palvelu monipalveluverkoissa, joka tyypillisesti perustuu MPLS (Multiprotocol Label Switching) -protokollan käyttöön. MPLS on menetelmä, jolla kuljetetaan etupäässä IP-paketteja ennalta määriteltyjen yhteyksien ylitse nopean runkoverkon solmujen kautta ilman, että solmujen tarvitsee tehdä reititystä. MPLS on läheistä sukua ATM-tekniikalle, mutta sen ohjaukset tehdään tavalla, joka soveltuu paremmin IP-pakettien käyttöön. Tässä tapauksessa monipalveluverkolla tarkoitetaan kuvan, äänen ja dataliikenteen samanaikaista käyttömahdollisuutta (triple play). Moniin muihin palveluihin nähden IPTV kuormittaa yhteyttä huomattavasti enemmän kuin monet muut sovellukset.

img7_8
Kuva 4. Monipalveluverkossa IPTV on merkittävä palvelu ja vaatii toimiakseen erillisen IPTV-sovittimen.

Sisältöpalvelut ovat IPTV-palvelun tärkein seikka. Ilman sisältöjä ei ole palveluita. Sisältöpalveluita voidaan tarkastella useista näkökulmista (kuva 5). Puhtaasti tekniseltä kannalta se tarkoittaa kaikkia niitä medioiden välitysmuotoja (IPTV, Hifi-radio, sähköinen ohjelmaopas jne.), joita tekniikalla on mahdollisuus välittää. Vuorovaikutteiset (interactive) palvelut tarkoittavat palveluita, jossa käyttäjä voi osallistua lähetyksen käyttöön, kommentoida näkemäänsä tai osallistua yhteiseen toimintaan. Tarvetyypin näkökulma tarkoittaa sitä, miten palvelua käytetään tai miten palvelu saadaan käyttöön. Internet ja puhelutyyppi ovat palvelun näkökulma, jotka liittyvät puheen käyttöön palveluissa sekä varsinaisiin puheluihin ja matkaviestinverkon sanomapalveluiden käyttöön.

img9_8
Kuva 5. Sisältöpalvelut monipalveluverkossa (triple play) ja niiden luokittelua.

Sisältötuotannossa sisällöntarjonta perustuu tiettyyn arvoketjuun, jonka tarkoitus on tuottaa markkinoille kelvollisia palvelukokonaisuuksia. Se, miten hyvin palveluntuottaja siinä onnistuu, vaikuttaa palveluntarjoajan asemaan markkinoilla palvelun tuottajana.

img11_8
Kuva 6. Sisältötuotannon arvoketju.